Eliöiden luokittelua ja ominaisuuksia

Eliöt jaetaan eliökuntiin

Eliöt jaetaan viiteen eliöryhmään; bakteereihin, alkueliöihin, kasveihin, sieniin ja eläimiin. Eri eliökuntien erityispiirteitä ja esimerkkilajeja:

BAKTEERIT:

Bakteerit ovat yksisoluisia eli ne muodostuvat vain yhdestä solusta. Bakteerit kuuluvat alkeiseliöiden ryhmään. Bakteerit ovat myös eliökunnat vanhimpia eliöitä. Bakteereja löytyy, jokaisesta ekosysteemistä ja ne ovat tärkeä osa sitä. Bakteerit ovat usein hajottajia eli ne hajottavat kuolleet eliöt maaksi. Tämän takia bakteerit ovat hyvin tärkeitä. Bakteerit lisääntyvät jakautumalla eli solu jakautuu kahtia ja molemmista puolista kasvaa uusi bakteeri. Osa bakteereista levittää sairauksia, niitä kutsutaan siksi taudinaiheuttajiksi. Osa bakteereista on myös hyödyllisiä eliölle. Esimerkiksi sinibakteeri eli sinilevä on bakteeri.

ALKUELIÖT:

Monet alkueliöt ovat hyvin pieniä, mutta myös suuria monisoluisia (eli ne koostuvat useita soluista) on olemassa. Myös levät ovat alkueliöitä. Levät voivat yhteyttämään eli ne ovat omavaraisia ja tuottajia. Leviä on yksisoluisia (kasviplankton) ja monisoluisia (isommat levät). Alkueliöitä ovat esimerkiksi rakkolevä, ameba ja ahdinparta.

KASVIT:

Kasvit ovat omavaraisia ja tuottajia eli ne voivat yhteyttää. Kasvit muodostuvat kasvisoluista, joiden sisällä on viherhiukkasia (yhteyttäminen tapahtuu viherhiukkasissa). Kasvit ovat monisoluisia. Kasvit jaetaan pienempiin ryhmiin esimerkiksi lisääntymistavan mukaan (Itiö- ja siemenkasvit) Kasveja ovat esimerkiksi kanerva, mänty, mustikka ja valkovuokko.

SIENET:

Sienet ovat toisenvaraisia eli kuluttajia eli ne eivät voi itse yhteyttää vaan käyttävät kasvien tuottamaa ravintoa. Sienet muodostuvat sienisoluista, jotka eivät sisällä viherhiukkasia, sieni siis ei voi yhteyttää. Sienet saavat ravintoa hajottamalla (hajottajat) kuolleita eliöitä tai elämällä symbioosissa eli yhteiselossa jonkin kasvin kanssa. Suurin osa sienistä elää maaekosysteemeissä. Myös hiivat ja homeet ovat sieniä (loisia). Jäkälätkin kuuluvat sieniin. Sieniä ovat esimerkiksi kanttarelli, karvarousku, korvasieni ja poronjäkälä.

ELÄIMET:

Eläimet ovat toisenvaraisia eli kuluttajia, koska ne eivät voi yhteyttää. Ne ovat monisoluisia ja tumallisia eli niillä on monta solua ja tuma (eläinsoluja). Eläimet jaetaan kahteen pääryhmään ; selkärangallisiin ja selkärangattomiin. Ne voidaan jakaa vielä pienempiin ryhmiin. Eläimet jaetaan myös pääjaksoihin eli esim. linnut, niveljalkaiset ja kalat. Eläimet lisääntyvät suvullisesti eli niillä on sukusoluja, joiden avulla ne lisääntyvät. Ihminen on myös eläin (nisäkäs). Eläimet pystyvät liikkumaan ja niillä on aistit ja hermosto. Eläimiä ovat esimerkiksi kettu, käpytikka, kyy ja ahven.

Eläinten talvi

Erillaiset eläimet viettävät talvensa eri tavoin.

TALVIUNI= Eläin kerää syksyllä paksun rasvakerroksen. Kun eläin menee nukkumaan se alkaa kuluttaa rasvakerroksen energiaa vähitellen. Energiaa ei kulu kovinkaan paljon, koska ruumiin lämpölaskee vähän ja elintoiminnot hidastuvat. Esimerkiksi karhu, mäyrä ja supikoira nukkuvat talviunta.

TALVIHORROS= Eläin kerää syksyllä itselleen rasvakerroksen. Kun ne menevät talvihorrokseen niideen ruumiinlämpö laskee lähelle nollaa. Jos lämpö laskee liian alas eläimen keho alkaa tuottaa lämpöä rasvakerroksesta saatavalla energialla. Eläin ei kuole, jos ruumiin lämpö ei pääse laskemaan liian alas. Silloin soluissa oleva vesi jäätyisi ja keväällä löytyisi ''pakaste eläimiä''. Talvihorroksessa talven viettävät esim. siili ja lepakko.

KYLMÄNHORROS= Kaikki maalla elävät vaihtolämpöiset eläimet viettävät talvensa kylmänhorroksessa. Horroksessa eläin kuluttaa hyvin vähän energiaa, koska ruumiinlämpö on alhainen ja elintoiminnot ovat lähes pysähtyneet. Eläimen soluihin kertyy pakkasnestettä, joka estää solujen jäätymisen. Jos solut jäätyvät eläin kuolee. Kylmänhorroksessa talvella ovat vaihtolämpöiset sammakkoeläimet (rupikonna, sammakko, viitasammakko, vesilisko, rupilisko ja mölysammakko) ja vaihtolämpöiset matelijat kuten kyykäärme, sisilisko ja vaskitsa.

MUUTTO= Linnut muuttavat etelän lämpöön talveksi, koska Suomessa ei ole enää syötävää, kun lumi ja jää peittävät ravintolähteet tai petojen ravinto horrostaa tai nukkuu. Linnut siis muuttavat ravinnon perässä. Muuttavia lintuja ovat monet hyönteissyöjä linnut (pääskynen, peippo) , petolinnut (kurki, muuttohaukka) ja vesilinnut ( joutsen, telkkä, iso-koskelo).

AKTIIVINEN= Ne eläimet ovat aktiivisia, jotka pystyvät löytämään ravintoa luonnosta, huolimatta lumesta ja jäästä. Aktiivisilla eläimillä on usein talviturkki (Rusakko). Joillain eläimillä on ruokaa varastoituna talvivarastoihin (orava). Aktiivisia talvella ovat suurin osa nisäkkäistä ( orava, ilves, myyrät, hirvet+porot, rusakko) ja monet siemensyöjä linnut ja kaikki ruokaiset (varis, tiaiset, metso, teeri, lokit)

LINTUJEN TALVIRUOKINTA!

Tärkeää on, että ruokinta tapahtuu aina samalla paikalla ja sitä ei lopeteta kesken. Paikan tulisi olla suojaisa (tuulelta ja pedoilta). Myöskään lapset tai kotieläimet eivät saa olla häiriönä. Ruokinta paikka tulisi olla myös puhdas. Ruokaa pitäisi olla erikokoista, että kaikki linnut voisivat löytää sopivaa ruokaa. Hyviä ruokia linnuille ovat: rasva (läski), pähkinät, auringonkukan siemenet, kaura, pellava, hirssi, omena, viinimarjat, pihlajan marjat, rusinat ja leivän murut.