Yhteyttävät kasvit

Kasvit muodostuvat kasvisoluista

Kasvit muodostuvat kasvisoluista. Kasvit ovat usein monisoluisia, mutta yksisoluisiakin kasveja on.

CC BY NC/Vilma Kaljonen

KASVISOLUN OSAT:

MITOKONDRIO: Solun osa, jossa soluhengitys eli energian vapautuminen ravinnosta tapahtuu.

VIHERHIUKKASET: Kasvisolun osa, jossa yhteyttäminen eli ravinnon tuottaminen tapahtuu.

SOLUKALVO: Solua ympäröivä kalvo. Solukalvon kautta solu ottaa ravintoaineita ja poistaa kuona-aineita. Aineet siis kulkevat sisään ja ulos solukalvon kautta

SOLUSEINÄ: Soluseinä tukee solua, suojaa sitä ja antaa sille muodon (pitää koossa) .

SOLUNESTERAKKULA: Solunesterakkula sisältää väriaineita, vettä ja soluelimiä.

TUMA: Sisältää kromosomit, joissa kasvin geenit eli perintötekijät määräävät kasvin ominaisuudet.

SOLULIMA: Solujen aineenvaihdunta tapahtuu solulimassa. Solulima sisältää vettä ja soluelimiä

Yhteyttäminen, kasvien erityistaito

Yhteyttäminen eli fotosynteesi on kasvien (ja levien) erityistaito. Mitkään muut eliöt eivät voi yhteyttää eli tuottaa energiaa. Tuottajat eli omavaraiset eliöt tarvitsevat yhteyttämiseen auringon valoa, vettä, hiilidioksidia ja ravinteita. Yhteyttämisessä syntyneestä sokerista kasvit valmistavat energiapitoista ravintoa esim. rasvoja, vitamiineja ja hiilihydraatteja. Kasvit käyttävät itsetuottamaansa ravintoa kasvamiseen.

Ravinto & Ravinne

Ravinto ja ravinne ovat niin samantapaisia sanoja, että ne menevät helposti sekaisin. Niillä on kuitenkin iso ero. Ravinto sisältää energiaa ja ravinne ei. Ravinto on kasvien tuottamaa ja ravintoa syntyy koko ajan lisää. Ravinteet taas ovat hyvin pieniä aineita ja ne kiertävät luonnossa. Esimerkiksi jotkin alkuaineet ovat ravinteita. 

Kasvien luokittelu

Kasveja voidaan luokitella monin tavoin, nyt luokittelen kasvit sammaliin ja putkilokasveihin.

Eli, kasvit luokitellaan sammaliin ja putkilokasveihin. Putkilokasvit jaetaan siemenkasveihin ja sanikkaisiin. Siemenkasvit jaetaan koppisiemenisiin (lehtipuut, ruohot, varvut, heinät) ja paljassiemenisiin (havupuut). Sanikkaiset jaetaan lieko-kasveihin, kortteisiin ja saniaisiin.

Paljassiemenisillä kasveilla siemenet ovat näkyvissä, niinkuin havupuiden kävyt. Koppisiemenisillä kasveilla taas siemenet ovat ''piilossa'' eli niitä ei näy. Siemenet voivat olla esim. marjan sisällä.

Kuusen (vas.) ja männyn (oik.) kävyt.
Kuusen käpy on piedempi ja ohuempi kuin männyn käpy. Kuusi ja mänty ovat paljassiemenisiä.  CC BY NC/Vilma Kaljonen









Kasvupaikkatekijät vaikuttavat

Kasvupaikkatekijät vaikuttavat kasvin rakenteeseen. Kasvupaikkatekijöitä ovat valon ja lämmön määrä, veden ja ravinteiden määrä, maaperän maalajit ja maaperän happamuus.

Valoisilla paikoilla kasvaa valokasveja. Valokasveilla on pienet lehdet, koska valoa on paljon ne saavat sitä tarpeeksi pienilläkin lehdillä. Valoisilla paikoilla on usein kuivempaa kuin varjossa, siksi pienet lehdet ovat hyvät, koska ne eivät haihduta turhaan vettä.

Varjoisilla paikoilla taas kasvaa varjokasveja. Niillä on yleensä isot lehdet. Isot lehdet ovat hyvät, koska valoa on vähän, niin siitä pitää saada mahdollisimman paljon käyttöön. Varjoisilla paikoilla on myös usein kosteaa, niin ei haittaa vaikka suuret lehdet haihduttavat paljon vettä. Vettä on silti tarpeeksi.